Ongelmat ja epäkohdat:

• Korruptio, lahjonta (myös valtioiden korruptioneisuus)
• Veronkierto (veroparatiisit)
• Luonnonvarojen liikakulutus
• Ympäristötuhot
• Työntekijöiden ja paikallisten ihmisten oikeuksien polkeminen
• Ihmisoikeusrikkomukset
• Syrjintä työpaikalla
• Pakkotyövoiman käyttö
• Lapsityövoiman käyttö
• Maakaappaukset
• Huono hallinto ja salamyhkäisyys
• Palkka ei riitä elämiseen
• Työpäivät ovat kohtuuttoman pitkät
• Järjestäytymisoikeuksien polkeminen
• Tiedonpuute

Epäkohtia lisää:

• YK:n ja ILO:n yritysten toimintaa ohjaavat periaatteet ja ohjelmat
• Eri alojen omat standardointijärjestelmät

à Ohjeistusten tai periaatteiden noudattamista ei juuri valvota, eikä niiden rikkomisesta rangaista

à Tarvitsemme tiukempia kansallisia ja kansainvälisiä sääntöjä ja tehokkaampaa valvontaa

Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC

• vuonna 2010 ay-liikkeeseen kuulumisen takia tapettiin 90 ihmistä, 75 ihmistä uhattiin kuolemalla, 2 500 ihmistä pidätettiin ja 5 000 sai potkut
• monissa maissa ei panna täytäntöön minkäänlaista työlainsäädäntöä
• erityisesti naiset ovat työelämässä erittäin huonossa asemassa maailman vapaatuotantoalueilla

Ongelmatilanteita:

• Yrityksille kannattavin ratkaisu ei aina ole yhteiskunnallisesti ja eettisesti kestävä
• Yritysten toimiessa maissa, joissa on paljon työttömyyttä, heikko demokratia ja aukkoja työsuojelu- ja ympäristölainsäädännössä
• Paikallisten ihmisten mielipiteitä ei kuunnella, yritys tuhoaa ympäristöä tai syyllistyy maakaappauksiin ( = ottaa käyttöönsä maita, joilta paikalliset ovat hankkineet toimeentulonsa jopa sukupolvien ajan)
• Monessa maassa eivät toteudu demokratia, avoimuus, hyvä hallinto, hyvä taloudenpito ja toimiva infrastruktuuri
• Poliittisiin päättäjiin kohdistuva lobbaaminen
• Suomalaisyrityksiä, jotka ostavat tuotteitaan alihankkijoilta, jotka eivät takaa työntekijöilleen säädyllistä palkkaa tai turvallisia työoloja
• Suuryritysten monimutkaiset rakenteet, joihin kuuluu monia tytäryhtiöitä ja alihankkijoita, vaikeuttavat jopa yritysjohdon ja osakkeenomistajien mahdollisuuksia valvoa toimintaa

Yritystoiminnan pelisääntöjen määrittäminen on julkisen vallan tehtävä. Jos valtio ei sääntelisi yritysten toimintaa, se jäisi kuluttajien ostopäätösten tai osakkeenomistajien vastuulle. Valtioiden valtaa säännellä yritysten toimintaa koettelee se, että suurimmat yritykset ovat kasvaneet suuremmiksi kuin monet valtiot. Nykyisin valtiot kilpailevat keskenään. Yhteiskunnallisesti vastuullinen yritystoiminta nähdään usein taakkana kilpailukyvyn edistämiselle.

Ihmisten oikeuksia ja ekologista kestävyyttä koskevat kansainväliset sopimukset ja niiden toimeenpano laahaavat jäljessä.

Kansainvälisten sopimusten noudattaminen on valtioiden poliittisen tahdon ja yritysten vapaaehtoisuuden varassa. Merkittävimpiä kv. sopimuksia, joita yritystenkin tulisi noudattaa ovat YK:n ihmisoikeusjulistus ja sitä seuranneet ihmisoikeussopimukset ja ILO:n sopimukset työntekijöiden oikeuksista. Vahvimmin yritysten toimintaa säätelevät WTO:n sopimukset, jotka ohjaavat myös EU:n kauppasopimuksia. WTO:n sopimukset edellyttävät kehitysmailta sijoittajamyönteistä kauppa- ja investointipolitiikkaa. Enemmistö kehitysmaista onkin vapauttanut talouttaan ja vähentänyt sijoittajien velvollisuuksia usein kansalaisten kustannuksella.

Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) on kehittänyt yhteiskuntavastuun standardeja. Ohjeistuksia tulee yhtenäistää, ja niiden sitovuutta, toimeenpanoa ja seurantaa lisätä. Ohjeistuksien rikkomisesta tulisi rangaista.

OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille linjaa kattavasti yritysvastuun toteuttamista. 43 maata on sitoutunut edistämään ohjeiden toimeenpanoa ja seuraamaan niiden toteutumista yritysten toiminnassa.

YK:n erityislähettiläs John Ruggien mukaan yleisin este vastuulliselle yritystoiminnalle ovat globalisaation seurauksena syntyneet hallintotyhjiöt, joissa julkinen valta ei ohjaa liike-elämän toimintaa. Monissa maissa olemassa olevia lakeja ei panna toimeen.

YK:n Global Compact (UNGC) koostuu kymmenestä ihmisoikeus-, työntekijä- ja ypäristöaloja sekä korruption vastustamista koskevasta periaatteesta. Yritykset voivat halutessaan sitoutua näihin periaatteisiin ja lupautua raportoimaan niiden toteutumisesta vuosittain.

Epäkohtia: Liittymiskriteerejä ei ole, eikä jäsenyritysten toimintaa seurata. Monet yritykset ovat jättäneet raportoimatta ilman seurauksia. Monien kansalaisjärjestöjen mukaan se antaa yrityksille helpon tavan "viherpestä" vastuutonta toimintaansa Global Compactin logon avulla.

UNGC:n sihteeristö aikoo erottaa yli 750 yritystä ja tiukentaa liittymiskriteerejä

Toiveet:

1. Suomi voi edistää yritysvastuuta
2. Suomalaisyrityksiä ohjaava lainsäädäntö oltava yhteensopiva kansainvälisten yritysvastuuohjeistusten kanssa
3. Suomen on oltava edelläkävijöiden joukossa aktiivisesti ajettava sitovia kansainvälisiä yritysvastuunormeja ja nykyisten ohjeistusten yhtenäistämistä ja toimeenpanoa
4. Kehitysmaiden kansalaisten edunvalvonta ja huomioiminen on tärkeintä, jotta yritystoiminta voisi tukea kehitystä
5. Julkisia varoja ei saa käyttää sellaisten tuotteiden hankkimiseen, joiden tuotannossa on loukattu työntekijöiden oikeuksia
6. Huomioita sekä sosiaalinen vastuu että ympäristövastuu
7. Viher- ja valkopesu kitkettävä
8. Yritysinvestoinnit tuovat paikallisille ihmisille työpaikkoja ja hyvinvointia
9. Yritysten on huolehdittava siitä, etteivät ne toiminnallaan vaikeuta paikallisten elämää tai vaaranna toimentulolähteitä, syyllisty ihmisoikeusloukkauksiin tai käytä hyväkseen hallinnon heikkoutta. Oikeat toimintatavat löytyvät vain paikallisväestöä kuuntelemalla ja heidän mielipiteensä huomioon ottamisella toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa
10. Avoimuuden lisääminen antaa kansalaisille mahdollisuuden valvoa yritysten toimintaa ja vaatia vastuullisuutta. Yritystoiminnan tuotettava hyötyä koko väestölle eikä vääriin käsiin tai vain harvoille ja valituille.
11. Demokratia, avoimuus, hyvä hallinto, hyvä taloudenpito ja toimiva infrastruktuuri ovat tärkeitä edellytyksiä vakaalle investointi- ja liiketoimintaympäristölle
12. ILO:n sopimukset takaavat järjestäytymisvapauden, työehtosopimusoikeuden, tasa-arvoisen palkan ja vähimmäistyöiän
13. Yritysten sitouduttava ILO:n kv. sopimuksiin ja maksettava työntekijöilleen reilua palkkaa
14. Alihankkijoiden toimittava myös vastuullisesti
15. Ulkomaiset investoinnit tuovat kehitysmaihin uutta ympäristöteknologista tietotaitoa, joka voi edistää maiden kestävää kehitystä
16. Monissa maissa tarvitaan parempaa teknologiaa esim. jätevesien käsittelyyn. Ympäristöteknologia on kallista, eivätkä matalia tuotantokustannuksia tavoittelevat yritykset siihen innokkaasti investoi
17. Yritysvastuuta ohjaavien sopimusten ja työkalujen toimeenpanon ja seurannan parantaminen
18. Yritysten raportointivelvoite yhteiskunnallisista vaikutuksista ja alihankkijaketjuista lisäävät yritystoiminnan läpinäkyvyyttä
19. Suomalaisyrityksiä koskevan yrityslainsäädännön tulee olla yhdenmukainen kansainvälisten ohjeistustn kanssa
20. Ihmisoikeusloukkausten uhreille taattava riittävät valituskeinot
21. Raportointi ja maakohtaisten kirjanpitojen julkistaminen edistävät yritysvastuuta ja lisäävät yritysten avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toimivat markkinat ja demokratian toteutuminen edellyttävät yritystoiminnan avoimuutta.
22. Jokaisen valtion on saatava hyötyä omien luonnonvarojensa käytöstä.

Kysymyksiä:

• Onko yritysvastuun oltava vapaaehtoista vai lailla säädeltyä?

à KaVin mielestä yrityksen vastuullisuus edistää sen hyvää mainetta, kannattavuutta ja menestystä.

• Korruptio (myös valtioiden korruptioneisuus)

• Veronkierto (veroparatiisit)

• tavoite: vastuullinen yritys maksaa veronsa oikeudenmukaisesti sinne, missä verotettavaa tuloa syntyy ja kertoo veronmaksustaan avoimesti
• valtioiden välinen kilpailu ulkomaisista sijoituksista on johtanut yrityksille tarjottaviin veroetuihin. Yritykset maksavat kehitysmaissa veroja hyvin vähän tai ei lainkaan.
• Yritystoiminnalle on luontaista pyrkiä minimoimaan verokustannukset (verosuunnittelu, veronkierto)
• Yritykset voivat perustaa tytäryhtiöitä veroparatiiseihin, joissa niillä ei ole varsinaista liiketoimintaa
• Veroparatiisiyhtiöt ovat usein ns. holdingyhtiöitä, jotka omistavat yrityksen muita tytäryhtiöitä ja keräävät niistä saatuja osinkotuloja
• Yleinen keino välttyä veroilta on siirtohinnoittelun väärinkäyttö ali- tai ylihinnoittelemalla tuotteita (s. 13)
• Korkea pankkisalaisuuden maiden hyödyntäminen
• Yritysten oma vastuu veronmaksusta korostuu kehitysmaissa. Oikeudenmukaiset verotulot lisäisivät kehitysmaiden omavaraisuutta ja vähentäisivät niiden riippuvuutta kehitysavusta. Yrityksiltä on vaadittava maakohtaisten kirjanpitotietojen julkaisemista
• EU hyväksyi huhtikuussa 2013 kirjanpito- ja avoimuusdirektiivien uudistukset. Ne sisältävät vaatimuksen verojen aiempaa tarkemmasta raportoinnista maittain ja yksittäisissä hankkeissa. Vaatimus koskee öljy-, kaasu- ja kaivosalan yrityksiä sekä metsäyhtiöitä, jotka toimivat aarniometsäalueilla. Niiden on raportoitava entistä tarkemmin veronmaksustaan. Korruptoituneiden hallintojen on samalla entistä vaikeampaa vetää välistä verotuloja, jotka kuuluisivat esimerkiksi paikallisten yhteisöjen käyttöön.
• Avoimempaa veronmaksua edistetään myös Extractive Industries Transparency Initiative -aloitteella (EITI), joka kannustaa yhtiöitä ja valtioita julkaisemaan vapaaehtoisesti tietoja veronmaksusta. Hyvä periaate, mutta raportit ovat usein tulleet viiveellä, ja julkaitut toedot ovat usein hankalasti keskenään verrattavissa.
• Yhtiöiden rahavirtojen läpinäkyvyyttä ajavia järjestöjä: Global Witness, Publish What You Pay ja Tax Justice Network.
• Kattavassa maakohtaisessa raportoinnissa monikansalliset yritykset raportoisivat maksamiensa verojen lisäksi tulonsa, tytäryhtiöidensä nimet ja muut keskeiset taloustietonsa.

• Luonnonvarojen liikakulutus

• Ympäristötuhot

• Yritystoiminnan ympäristöhaitat: kasvihuonepäästöt, saasteet, jätteet, luonnonvarojen ylikulutus tai tuho. Aiheuttajina mm. sähkö-, öljy- ja kaasu-, metalli- ja kaivossektorit, ruoantuotanto ja rakennusala.
• Monissa kehitysmaissa yritykset hyödyntävät heikkoa ympäristölainsäädäntöä tai niille erikseen myönnettyjä ympäristöhelpotuksia
• Esim. yritysten vedenkäyttö pohjavesiniukoilla alueilla voi johtaa siihen, etteivät paikalliset saa puhdasta juomavettä
• Ekosysteemipalveluilta (ilma, vesi, maaperä) puuttuu hintalappu
• YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden sihteeristö (UNPRI) on arvioinut, että jos maailman 3 000 suurinta yritystä joutuisi maksamaan ympäristön käytöstä ja ympäristötuhoista, menettäisivät ne kolmasosan vuosituloistaan - kaikkiaan 2,15 biljoonaa dollaria
• Ympäristötuhot eivät näy BKT:ssa. Tarvitsemme käyttöömme ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin paremmin huomioon ottavia hyvinvoinnin mittareita
• "Ympäristöhelpotukset" ovat kehitysmaiden keino houkutella investointeja siinä missä verohelpotuksetkin. Noudattavatko monikansalliset yritykset kehitysmaissa samoja ympäristöstandardeja kuin kotimaissaan ja vaativatko ne sitä myö alihankkijoiltaan

• Työntekijöiden ja paikallisten ihmisten oikeuksien polkeminen

• Ihmisoikeusrikkomukset

• tuhansilla suomalaisyrityksillä on toimintaa maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia suojaava lainsäädäntö on heikkoa tai sitä ei noudateta
• vastuulliset yritykset takaavat työntekijöilleen oikeudet ja säädyllisen palkan myös näissä maissa

• Lapsityövoiman käyttö

• Maakaappaukset

• taustalla vuoden 2007-2008 ruokakriisi, resurssien kulutuksen kasvusta johtuva maan kysynnän kasvu
• maakaappauksiin syyllistyvät erityisesti monikansalliset maatalous-, polttoaine-, metsä- ja kaivosalan yritykset tai niihin sijoittavat kehitysrahoittajat, pankit tai eläkerahastot
• maakaappauksiin liittyy ihmisoikeusloukkauksia
• maakaappauksiin voi myös liittyä salaisia sopimuksia, mikä on hyvän hallinnon ja demokratian periaatteiden vastaista
• esim. StoraEnsoa syytetty paikallisten oikeuksien polkemisesta Brasiliassa ja Kiinassa
• Biopolttoaineisiin liittyvät maakaappaukset selittävät jopa 66 % Afrikan ja 50 % Aasian maahankinnoista

• Huono hallinto ja salamyhkäisyys

• Palkka ei riitä elämiseen

• Eläkettä ei kerry, puutteellisten työolojen vuoksi eläkeiän saavuttaminen epävarmaa
• Kehitysmaissa palkkataso niin heikko, ettei työ riitä nostamaan ihmisiä pois köyhyydestä

• Työpäivät ovat kohtuuttoman pitkät

• Halpatuotantomaissa monilla aloilla enemmistö on naisia, jotka tekevät pahimmillaan 80-tuntista työviikkoa hyvin pienellä palkalla

• Järjestäytymisoikeuksien polkeminen

• Tiedonpuute

• kansalaiset, kuluttajat, sijoittajat tai ne, joiden elämään yritystoiminnalla on vaikutusta, eivät pysty vaatimaan yrityksiltä vastuunkantoa ja tilivelvollisuutta
• raportointi parantaa vastuullisuutta, yritysten kilpailukykyä, pääoman saantia ja toiminnan vakautta (yhteiskuntavastuuraportti)
• tärkein raportointistandardi on Global Reporting Initiative (GRI)
• GRI on myös kahden yhdysvaltalaisjärjestön ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) perustama järjestö
• yhteiskuntavastuuraportointiin liittyy monia ongelmia: ohjeistukset ja raportit ovat usein vaikeaselkoisia ja perustuvat eri standardeihin, niistä puuttuu sidosryhmien kannalta olennaisia tietoja: ihmisoikeus- ja ympäristörikkeet jäävät usein raportoimatta. ym. puutteita.
• suurin raportointiin liittyvä ongelma on seuranta- ja sanktiomekanismien puuttuminen
• maakohtaisella kirjanpitoraportoinnilla voisi puuttua veronkiertoon ja pääomapakoon. Sillä lisättäisiin kansalaisten, järjestöjen ja päättäjien mahdollisuuksia selvittää, mihin maihin yritykset maksavat veroja ja millaisia verosopimuksia maiden ja yritysten välillä on. Nykyisin näiden tietojen saaminen on mahdotonta.

Yritysten toimintaa valvovat mm.

• Finnwatch
• Reilun kaupan Edistämisyhdistys
• Eetti