Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne,

missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Aale Tynnin runo "Kaarisilta"

Ja Jumala sanoi:
Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon
että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on
ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat
he ahdistuksissaan.

Tee silta ylitse syvyyden,
tee kaarisilta, tee,
joka kunniaani loistaa
ja valoa säteilee.

Minä sanoin: He tulevat
raskain saappain, multa-anturoin,
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain.

Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan,
pane kappale silta-arkkuun,
niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä
joita rakastat.
He antavat kyllä sen anteeksi,
jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi,
Kaarisilta tee, joka syvyyden
ylitse lakkaamatta valoa säteilee.

Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni

Kaikki ihmeet ympärillämme ovat pelkkää sattumaa. Jumalaa ei ole. Tuhat miljardia tähteä eivät ole minkään kaikkivaltiaan käden työtä. Ne ovat itse tehneet itsensä. Mikään voima ei pidä niitä vakaalla radallaan. Maa pyörittää itseään estääkseen valtameriä riistäytymästä kohti Aurinkoa.Pikkulapset opettelevat itkemään nälkäänsä tai kipuaan. Pieni kukka on keksinyt itsensä, jotta voisimme eristää siitä digitaalista sairaille sydämille.

Maapallo antoi itselleen päivän ja yön ja kallisti itsensä, jotta saisimme vuodenajat. Ilman magneettisia napoja ihminen ei kykenisi suunnistamaan rannattomilla valtamerillä, mutta navathan vain päättivät syntyä.

Entä haiman sokeritermostaatti? Se pitää verensokerin määrän energiantarpeemme mukaisena. Ellei se pitäisi, vaipuisimme koomaan ja kuolisimme.

Miksi lumi odottaa lämmintä kevätaurinkoa ja sulaa täsmälleen oikeaan aikaan, niin että pellon oras voi juoda sitä? Ihana sattuma.

Ihmissydän lyö yhtä menoa 70 tai 80 vuotta. Miten se ehtii levätä lyöntien välillä? Munuainen suodattaaa myrkyn verestä, mutta ei kajoa hyviin aineisiin. Miten se erottaa ne toisistaan?

Kuka antoi ihmiskielelle notkeuden muodostaa sanoja ja aivot ymmärtää niitä, mutta kielsi ne kaikilta muilta eläimiltä?

Kuka opetti kohdulle, miten otetaan vastaan kahden ihmisen rakkaus ja annetaan pienen munan jakautua yhä uudelleen, kunnes lapsella on tarvittava määrä sormia, silmiä ja korvia ja karvoja oikeissa paikoissa, niin että elinkelpoiseksi kehityttyään voi syntyä tähän maailmaan? Etteikö Jumalaa ole?

• Copyright: Jim Bishop (1966)
• Lyhennelmä - Miami Herald 27.7.1987, Miami, Florida.
• Julkaistu tekijänoikeuksien haltijan luvalla.